Leikkaukseni 16.2.2018 Englannissa

Lisää
7 kuukautta 4 viikkoa sitten #46932 : Melankolia
Muiden leikkauskokemuksia oli mukava lukea ennen omaa leikkausta, joten päätin kirjoittaa tänne nyt myös omani, jos joku siitä löytää jotain apua tai ajanvietettä.

Valitsin leikkauspaikaksi Manchesterin Pall Mall Medical Clinicin koska luin siitä paljon hyviä kokemuksia. Konsultaationi piti itse kirurgi Dr. Prasad mikä oli minusta positiivista. Kerroin millaisen lopputuloksen haluaisin ja että halusin Nagorin implantit, hän suositteli Natrelleja, mutta pidin pääni. Sitten kokeiltiin sovitusfileitä ja puhuttiin koosta. Olin aiemmin jo päättänyt etten lähde mihinkään ennenkuin lupaavat laittaa vähintään 400cc, joten olin iloinen kun Dr. Prasad ehdotti jo heti alkuun 415cc - 450cc, ja vasempaan rintaan aavistuksen isompi implantti.
Leikkauspäivä sovittiin ja sitä sitten jännäämään. Pre-opissa kävin klinikalla 8.2. ja siellä kyseltiin perustietoja terveydentilasta ja otettiin näyte nenästä ja nivusista, kaikki oli kunnossa.

Tiesin jo että nukun huonosti operaatiota edeltävänä yönä ja heräsin kaksi tuntia ennen hälytystä. Sairaala sijaitsi pienellä paikkakunnalla Manchesterin lähellä ja poikaystävän kanssa varattiin aikaa kolme tuntia päästä sinne, ensin ratikalla ja sitten lähijunalla. Oltiin reilu tunti etuajassa, mutta meidät ohjattiin kuitenkin melkein heti omalle vuoteelle joka oli erotettu muista verhoilla. Sairaala oli siisti ja henkilökunta tosi ystävällistä. Hoitaja kehotti vaihtamaan vaatteet ja pikkuhousut. Nyökkäsin tietävän näköisenä, mutta kun hän oli mennyt sanoin poikaystävälle että onneksi se sanoi että nuo oli pikkuhousut, luulin nimittäin että se oli hiussuoja ja olisin laittanut sen päähäni. Tältä nöyryytykseltä siis vältyttiin ja olihan siinä sitten kaksi ylimääräistä reikää jaloillekin. Ähräsin myös jalkoihin sellaiset tukisukat jotka annettiin. Kävin antamassa virtsanäytteen josta haluttiin vielä varmistaa etten ollut raskaana. Sitten odoteltiin. Minua oltiin neuvottu pre-opissa ottamaan pois sekä napakoru sekä lävistykset suun sisältä, eli kielikoru ja smiley. Hoitaja tuli teippaamaan loput ja naureskeli lopputulokselle: molemmat korvat ylhäältä alas, molemmat kulmat, silmien väli, nenä ja alahuuli molemmin puolin. Minulla oli pärstä täynnä teippiä. Parempi sekin kuin joutua ottamaan miltei kolmekymmentä korua pois ja ähräämään sitten takaisin. Poikaystävää nauratti.

Jossain vaiheessa Dr. Prasad tuli sanomaan ettei Nagorilla ole tarvitsemiani kokoja ja pyysi lupaa laittaa Natrellen Sof Touchit, koot 450cc ja 485cc. Ahdistuin kovasti koska olin lukenut kaiken Nagoreista enkä juuri mitään Natrelleista, mutta päätin luottaa kirraan ja annoin luvan. Tämä synkensi odottavaa tunnelmaa, mutta kauaa en ehtinyt murehtia kun hoitaja tuli sanomaan että nyt lähdetään, ota tyyny ja tukiliivit mukaan ja sitten mennään. Pikainen halaus vielä poikaystävälle ja kipitin hoitajan perässä huoneeseen jossa minut valmisteltaisiin leikkaukseen. Menin pitkälleni ja hoitaja kiinnitti minuun joitain lätkiä, varoitin että kanyylin laittaminen saattaa joskus tuottaa ongelmia, mutta näppärästi se meni paikoilleen ensi yrittämällä. Sitten hän pyysi lupaa nostaa leikkauskaapuani jotta voi laittaa jonkun lätkän reiteeni, vähän hävetti ne supersöpöt hiuskappa/alushousut, mutta varmaan tuo oli niitä muutaman kerran jo nähnyt.
Kohta tuli anestesialääkäri kertomaan paljonko ja mitä hän minulle laittaa ja myös Dr. Prasad tuli moikkaamaan. Hoitaja laittoi happimaskin kasvoilleni ja anestesialääkäri kysyi luvan (kaikkeen piti kysyä lupa) saako hän nyt laittaa nukutuksen, olinko valmis. Sanoin että antaa mennä. Kanyylikättä alkoi pistelemään kovasti, enemmän kuin koskaan ennen nukutuksissa, hoitaja haki katsekontaktin kanssani pidellessään maskia kasvoillani ja kysyi mikä on lempijuomani. Vastasin "white russian", näin hoitajan virnistävän ja sitten meni pimeäksi.

Tuntui että heräsin samantien. Muistin missä olin, mutta en että minkä takia. En kuitenkaan kehdannut kysyä joten kysyin pajonko kello on ja onko kaikki okei. Hoitaja sanoi että on mennyt noin 90 minuuttia ja kaikki meni by the book. Kurkkuun koski kovasti, myös alahuuli oli auki kahdesta kohtaa koska kurkkuuni oli tungettu letku. Sitten älysin paineen tunteen rinnalla ja silloin välähti. Vilkaisin alas ja siinähän ne mollukat jökötti. Oli sellainen "vau nyt ne oikeasti on siinä"- fiilis.
Olin tokkurainen, mutta olen aina selvinnyt nukutuksista tosi helposti ja rupattelin hetken hoitajan kanssa. Hän kysyi mitä teen työkseni, mutta ennenkuin ennätin vastata, hän tuumasi että olen varmasti jonkin sortin taiteilija koska näytän taiteilijalta. Mitäs siihen sanomaan, nyökkäsin vain. Hetken päästä minut kärrättiin takaisin omaan sopukkaani jossa poikaystävä oli minua odottelemassa. Hän oli ihmeissään miten olin niin pirteä ja minä totesin että olen kovis. Kyllä ne lääkkeet kuitenkin sen verran vaikutti, että nostelin kaapuani ja ojentelin tukisukkasääriäni kunnes poikis pyysi lopettamaan. Höh.
Minulle tuotiin kohta teetä (yllätys) ja voileipiä ja verenpaine tarkistettiin vartin välein. Kirurgi kävi vielä tervehtimässä ja myös kätteli lämpimästi. Kaikki oli hyvin ja minulle sanottiin että voin lähteä kotiin heti kun siltä tuntuu. Vaihdoin poikiksen avustuksella vaatteet, legginssit ja yli-ison neulepaidan sekä matalapohjaiset kengät, sain kipulääkkeet, numeron mihin soittaa jos tulee mitä tahansa kysyttävää sekä implanttipassin ja sitten kiiteltiin ja lähdettiin. Olo oli hutera, mutta sairaalasta juna-asemalle oli vain viiden minuutin kävelymatka ja kävelimme etanavauhtia. Keskusta oli vilkas niinkuin odottaa saattaa perjantai iltana ja kuljin käsivarret rintoja suojaten ettei kukaan vahingossa tönäise. Ratikassa pääsin onneksi istumaan ja kohta oltiin kotona.

Rinnat kurkkasin ensimmäisen kerran vasta seuraavana päivänä varovaisen kylvyn yhteydessä. Olin varautunut ei-niin-miellyttävään- näkyyn ja olihan ne ihan turvoksissa ja korkealla kurkussa, mutta koko vaikuttaa minusta hyvältä. Post-op on 27.2. ja sitä odotellessa otan rauhallisesti. Kipuja minulla ei ole varsinaisesti paljoa ollut ja olen tosi onnellinen siitä että nämä ovat lihaksen päällä, en olisi halunnut vahingoittaa rintalihaksia ja näin paraneminenkin helpompaa.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen leikkaukseen ja ylpeä itsestäni että sain tämän tehtyä.

163/51, lähtotilanne terhakka 70B-kuppi.

16.2.2018: Natrelle Inspira Soft Touch 450cc oikeassa, 485cc vasemmassa lihaksen päällä lihaskalvon alla. Kuppikoko 70F.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Mihu, mirandael

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Sivu luotiin ajassa: 0.280 sekuntia