× Yleinen keskustelu

Epävarmuus

Lisää
3 kuukautta 1 päivä sitten - 3 kuukautta 1 päivä sitten #47349 : Z-chan
Hei!
Olen jo pidemmän aikaa miettinyt tänne kirjoittamista, siinä toivossa jos saisin edes vähän mielenrauhaa.

Eli tosiaan, olen miettinyt rintojen suurennusta jo ylä-asteelta asti. (Nyt 23v)
Eivät ikinä kasvaneet yhtään mihinkään suuntaan niin kuin muilla sen ikäisillä. Noh.. odotin ja odotin vielä aikuisiälle asti, kun sanotaan että muutosta tapahtuisi vielä. Olen laihtunut ja lihonut matkan varrella, mutta kumpikaan ei ole vaikuttanut rintojeni kokoon. Tämä on aiheuttanut minulle alhaisen itsetunnon koskien omakuvaani. En koe itseäni yhtään naiselliseksi nykyisten AA-rintojeni kanssa.

Mietin ja mietin todella pitkään, kunnes viimein uskalsin ottaa härkää sarvista ja varata itselleni konsultaation Laatukirurgian vastaanotolle tämän vuoden alussa. Aika oli viikon päästä ja olin oikeastaan aika innoissani siitä. Mutta sitten, kun sinne paikan päälle pitikin ihan oikeasti mennä, niin aloin itkemään vastaanoton ovella ja harkitsin jopa ajan perumista, sillä jostain yhtäkkiä kumpusi ahdistuksen tunne. Mieheni oli jo lähtemässä kanssani takaisin kotiin, mutta päätin että nyt kun ollaan jo täällä, niin menemme sisälle asti.
Konsultaatio meni todella hyvin ja sain rauhoitettua itseni. Oloni oli todella itsevarma sovittaessani implantteja. Lääkäri otti kuvat ja lähetti Katrinille ja seuraavana päivänä jo sainkin soiton, että minulle voitaisiin laittaa isoimmillaan HP Mentorit lihaksen päälle koossa 350cc ja 325cc (pienen erikokoisuuden vuoksi). :pinch: :pinch: :(

Emme siis varanneet varsinaista leikkausaikaa konsultaation yhteydessä, sillä olin suunnitellut mahdollisen leikkauksen tapahtuvan syksyllä, häidemme jälkeen.
Avomieheni on osoittanut olevansa tukenani asian kanssa. Hän ei ole puolesta eikä vastaan, vaan antaa minun tehdä itse päätökseni mennä tai jättää menemättä leikkaukseen.
Nyt vain olen yksin pääni sisällä miettinyt PALJON.
Onko tämä oikea tapa saada oloaan paremmaksi? Onko oikein tuhlata niin paljon rahaa itseensä?
Kun toisaalta halu mennä leikattavaksi on kova, mutta toisaalta sitten ei. Mietin vain, että mitä jos vaikka ne implantit eivät olekaan mielestäni hienot/tarpeeksi isot/mitä odotin? Järkevästi ajateltunahan tohon voi vaan todeta, että kokeilemallahan se selviää, mutta.. äh.
Toivottavasti joku ymmärtää mitä haen tällä takaa.

160cm/48kg, Lähtökohta AA.

Suunnitelmissa
350&325 HP Mentor lihaksen päälle.
Katrin Kruunvald / Laatukirurgia.
Viimeksi muokattu: 3 kuukautta 1 päivä sitten : Z-chan.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
2 kuukautta 4 viikkoa sitten #47356 : Alexa
Riippuu kyllä niin paljon sinusta itsestäsi.. se on niin yksilöllistä.. rahoista älä huoli, itseensä pitää panostaa jos on mahdollisuus. Mutta oletko henkisesti valmis, se on toinen asia. Minulla oli aina Aa-rinnat mutta nuorena pelkäsin komplikaatioita, ajattelin että mieluummin pienet ja nätit kuin isot hirviöt (kärjistetysti!), MUTTA minulla oli hyvä rintojen muoto ja koko passas hoikkaan kroppaani. Toivoin myös että kasvavat itse lastensaannin jälkeen. Eivät kuitenkaan kasvaneet ja 38-vuotiaana uskalsin mennä leikkaukseen. Minulle tuli siis todella varma olo että nyt haluan ne rinnat eikä mikään enää jännittänyt/pelottanut. Tuli ns. mitta täyteen ja halusin vihdoin pystyä ostamaan rintsikoita ilman tuskailua.
Mutta jos tuntuu siltä että kärsit rintojen takia ja että implantit helpottaisivat elämääsi niin leikkaukseen vaan. Aika yleinen toimenpide nykyisin. :) Tsemppiä pohdintaan!! <3

Lähtökohta pieni kerran imetty AA, lihaksen alle laitettu Motiva Ergonomix silksurface 320 Demi-profiilillä. Lopputulos kk leikkauksen jälkeen D-kuppi.
175cm/60kg

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
2 kuukautta 4 viikkoa sitten #47358 : piketsu
Mäki kävin läpi tuollaisia ajatuksia että ymmärrän sua kyllä kovasti. ja onha sen jälkeen elämä sellaista että ikinä ei tiedä koska tulee jotai,toisille tulee pianki ja toisilla menee vuosia. Mutta on se vaan niiiin iso asia ku elämänsä ollut rinnattomana, lasten imetyksen aikana nahkat vähä venähti mutta hienoja tissejä en saanut edes lasten aikana ja raskaana ja lopulta oli pikkuset tyhjät pussukat. Nyt kun oon 301v ja kaikki lapset tehnyt ja isojakin ja 14 vuotta käyttäny elämänsä muihin ihmisiin, siis lapsiin, niin kyllä oli aika tehdä jo jotain itsensä hyväksi, koska tuo rinta-asia on todellaki vaikuttanu isosti mun elämään huonolla tapaa. Se todellaki nosti itsetuntoa ja oon tosi iloinen kun sinne lopulta menin.
Mä otin asiasta selvää ja kävin konsus jo muutama vuos sitten mutta sillon se viel jäi komplikaatiopelkojen ym takia. Mieskin tykkää vaikka on kaikki nää vuodet ollu täysin vastaan koko ajatusta.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Sivu luotiin ajassa: 0.398 sekuntia