Implanttien vaikutus elämään yleisesti

Heippa!
Ajattelin tälläisen topicin pistää pystyyn missä jokainen voisi kertoa leikkauksensa jälkeisestä elämästä.

Vaikuttivatko suuremmat rinnat jollain lailla elämänlaatuusi, positiivisella tai negatiivisella tavalla? Ovatko läheisesi huomanneet leikkauksen vaikutukseen sinuun (edelleen positiivisella tai negatiivisella tavalla)?
Oletko koskaan katunut päätöstäsi vai tekisitkö sen uudelleen? Ja miten lähipiirisi on suhtautunut asiaan? Onko kauniiden rintojen katseet enemmän ärsyttänyt kuin imarrrellut?

Itsellä leikkaus vasta alkuvuodesta edessä, sitä odotellessa. Tukena kotona maailman mahtavin avomies joka sekin aika innoissaan odottelee leikkausta mun kanssa ja joka on tukenut aivan siitä asti kun kerroin suunnitelmistani.

Kaikennäköisiä kokemuksia voi kertoa ja kaikki tarinat ovat tervetulleita. Itsellä ei ainakaan ole ketään tuttua lähipiirissä jonka kanssa jutella näistä asioista, joten olisi todella mielenkiintoista kuulla teiltä mielipiteitä

Muitakin ajatuksia saa jakaa, tässä vaan ne mitä omaan mieleeni nyt juolahti!

Vaikuttivatko suuremmat rinnat jollain lailla elämänlaatuusi, positiivisella tai negatiivisella tavalla?

Ovatko läheisesi huomanneet leikkauksen vaikutukseen sinuun (edelleen positiivisella tai negatiivisella tavalla)?

- Kukaan ei ole huomannut mitään, tosin kovi moni ei edes tiedä. Eivätkä hekään, jotka tietävät, ole sanoneet mitään. Mies on luultavasti huomannut itsetunnon nousun vaikutuksen seksin yhteydessä. Muuten hän juuri viimeksi eilen sanoi, että koko rintoja ei edes huomaa. Negatiivistä luulen olevan sen, että miestä ehkä hiukan ärsyttää jatkuva rinnoista puhuminen. Ei hän sitä ole maininnut, mutta hiljaisuuden yhditäisin tähän

Oletko koskaan katunut päätöstäsi vai tekisitkö sen uudelleen?

- En ole katunut implanttien ottamista, mutta kadun tavallaan sitä, että otin ne Suomessa. Ja siksi tavallaan, koska olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että oli ihana päästä omaan kotiin yöksi ja oli ihanaa kun matka oli lyhyt.

Ja miten lähipiirisi on suhtautunut asiaan?

- Isä ei halua puhua koko asiasta, äitipuoli innostui haaveilemaan impalnteista, mummo innostui haaveilemaan face liftistä, äiti innostui haaveilemaan rintojen kohotuksesta, kaverit haluavat nähdä ne tasaisin väliajoin ja mies ei oikein halua puhua koko asiasta.

Onko kauniiden rintojen katseet enemmän ärsyttänyt kuin imarrrellut?

- Eihän minun niitä tarvitse näyttää jos en halua, joten ei ole ärsyttänyt.

Itsellä leikkaus vasta alkuvuodesta edessä, sitä odotellessa. Tukena kotona maailman mahtavin avomies joka sekin aika innoissaan odottelee leikkausta mun kanssa ja joka on tukenut aivan siitä asti kun kerroin suunnitelmistani.

- Tämä on jännää kaikkien muiden miehet tuntuvat olevan innoissaan. Minun mieheni oli täysin koko ajatusta vastaan eikä millään meinannut hyväksyä koko asiaa. Kun vihdoin sain hyväksynnän, ei hän reagoi niihin mitenkään. Tosin taitaa muutenkin olla enemmän ''pyllymiehiä''

Vaikuttivatko suuremmat rinnat jollain lailla elämänlaatuusi?

- omalla kohdallani vain positiivisesti. Tunsin olevani kokonainen, naisellinen, itsevarmempi ja kauniimpi. Näillä seikoilla ei ole mielestäni mitään tekemistä pinnallisuuden kanssa, sillä rinnoilla on todella suuri sybmolinen merkitys naiseuteen.

Ovatko läheisesti huomanneet vaikutuksen?

- kyllä. Johtuen em. seikoista, läheiset jotka tietävät asiasta ovat kannustaneet ja tukeneet. Hetkellisesti mietin implanttien poistoa (komplikaation vuoksi joka nyt korjattiin), mutta läheiseni sanoivat että minun pitäisi miettiä syitä, miksi aikaisemmin halusin implantit. Joten hekin näkivät todella niiden positiivisen vaikutuksen minäkuvaani.

Oletko koskaan katunut päätöstäsi vai tekisitkö sen uudelleen?

- olen. Kaduin hetkellisesti 10 vuoden takaista päätöstäni implanttien ottamisesta, koska jouduin uusintaleikkaukseen implanttitaskun pettämisen vuoksi. Uusi leikkaus, stressi paranemisesta, huoli mahdollisesta onnistumisesta yms. saivat minut hetkellisesti epäröimaan ja miettimään implanttien poistamista kokonaan. Onneksi kuitenkin päätin kokeilla korjausleikkausta, sillä ainakin nyt kaikki näyttää erittäin hyvältä ja olen toipunut leikkauksesta supervauhtia. Ja vaikka lopputulos epäonnistuisikin, olisin ikuisiksi ajoiksi jäänyt harmittelemaan että en kokeillut korjausleikkausta. Tekisin siis saman päätöksen uudelleen.

Miten lähipiiri on suhtautunut?

- poikkeuksetta positiivisesti, mistä olen itseasiassa jopa yllättynyt. Kukaan ei ole tuominnut tai arvostellut päätöstäni. Tämä varmaan johtuu osittain siitä, että minun kohdallani implanteille todella oli "tilaus" ja että tein päätöksen kypsässä aikuisiässä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa

Onko katseet ärsyttäneet/imarrelleet?

- en erityisemmin esittele rintojani, joten ei ole imarrellut, eikä ärsyttänyt. Mieheni ja ystäväni kehuvat rintojani kauniiksi, se riittää minulle.

Minulla itsellä on leikkaus vasta edessä, mutta on vähän samanlaista havaittavissa miehessäni kuin 300cc:n miehessäkin..
Olisikin kiva tietää muita kokemuksia miehistä, jotka eivät ole kovin innoissaan vaimonsa/tyttöystävänsä tulevista suuremmista rinnoista, eli muuttuuko mieli myöhemmin kun niinhin on mieskin jo tottunut vai jatkuuko sama jäyhä asenne?
Ei minun miehelläni ennen mitään isorintaisia naisia vastaan ole ollut, joten ihmettelenkin nyt miksi minun tulevat isot rinnat eivät kiinnosta...

Ihmetyttää.. kirjoitti: Minulla itsellä on leikkaus vasta edessä, mutta on vähän samanlaista havaittavissa miehessäni kuin 300cc:n miehessäkin..
Olisikin kiva tietää muita kokemuksia miehistä, jotka eivät ole kovin innoissaan vaimonsa/tyttöystävänsä tulevista suuremmista rinnoista, eli muuttuuko mieli myöhemmin kun niinhin on mieskin jo tottunut vai jatkuuko sama jäyhä asenne?
Ei minun miehelläni ennen mitään isorintaisia naisia vastaan ole ollut, joten ihmettelenkin nyt miksi minun tulevat isot rinnat eivät kiinnosta...

Meillä ei ainakaan ole mieli muuttunut. Edelleenkään rinnat eivät kiinnosta. Eipä tuollakaan mitään isorintaisia vastaan ole, mutta kuulema peput kiinnostaa enemmän kuin rinnat. Onneksi sitä persettä löytyykin sitten ihan ilman implanttejakin Minulle tärkeää oli, että mies hyväksyy leikkauksen. En olisi voinut kuvitella meneväni jos hän olisi sitä vastustanut (paljon se puhumista ja perusteluja vaatikin ) , mutta kieltämättä välillä ottaa päähän kun ei niitä huomioi. Tosin ei huomioinut ennen silikonejakaan kuin tuon takapuolen.

Mun mies on täysin peppumies eikä sitä mitenkään häirinnyt mun kärpäslätkät ennen leikkausta, oli sitä mieltä että kallis leikkaus on turha mutta hyväksyi sen kun mulle se oli tärkeä. Ei sen asenne mun tisseihin ole mihinkään muuttunut, ei ne kiinnosta sen enempää nytkään. On se sanonut silti että kauniimmat ne nyt on. Vaan peppu se on mitä se puristelee..
En pidä asiaa huonona. Mua vähän kiusaa kun selällään ollessa implantit tuntuu selväsi ja on turhan kiinteät, joten jos se silloin olisi niiden kimpussa aina niin voisin miettiä enemmän niiden tuntumaa. Ja jotkut tissimiehet jotka tykkää isoista voikin vähän karsastaa silikoneja kun ne ei ole samat kuin luomut, mm. tuntumaltaan.

Mä sain suostutella miestä aika pitkään leikkaukseen. Ei ymmärtänyt aluksi miksi haluan rinnat kun hänen mielestään vanhatkin kelpasivat. PIkkuhiljaa niistä sitten puhuin enempi ja enempi ja mies alkoi heltymään kun ymmärsi kuinka tärkeä asia on minulle.
Yhdellä ystävälläni on silikonit, ja kun hänen miehensä kuuli kun juteltiin ystävän kanssa asiasta, hän mainitsi minun miehelleni että hyvät on Tämä oli se kaikista paras vaihe, mies kun kuuli toiselta mieheltä suosituksen niin johan hyväksyi! Otin miehen mukaan konsultaatioon ja tuli hakemaan leikkauksesta, ja nyt kun on lopputulos nähty niin johan tuo on innostunut. Kun vaan malttaisi nyt odottaa että näihin saa kunnolla koskea


Niin ja alkuperäiseen kysymykseen,

näin kahden päivän kokemuksella olen huomannut tosi positiivisen muutoksen itsessäni kivuista huolimatta. Olen ihan innoissani rinnoista ja siitä että vaatteet näyttää paremmilta ja kroppa naisellisemmalta. Monet ystävät oli aikoinaan tosi negatiivisia kun aluksi kerroin suunnitelmistani, mutta sitten kun kerroin että nyt olen oikeasti menossa, suurinosa oli ihan positiivisin mielin, toivoi vaan että kaikki menee hyvin.
Ja moni on hirveä innostunut ja kiinnostunut rinnoista. Kyselevät paljon kivuista, koosta, tuntemuksista yleensä ja tietysti haluavat nähdä rinnat. Ja kyllä minä mielelläni esittelen läheisille jos kerran kiinnostaa

Vaikuttivatko suuremmat rinnat jollain lailla elämänlaatuusi, positiivisella tai negatiivisella tavalla?

-Ainoastaan positiivisella tavalla. Rintoihin tottuu todella pian eikä niiden olemassaoloa kipujen hävittyä leikkauksen jälkeen pian edes muista, niin hyvin ne omaan kehoon mukautuu. Oma ulkoasu kohenee tietenkin kun vaatteet istuu paremmin ja kroppa on sopusuhtaisempi. En voi sanoa että ennen implanttejakaan olisin erityisemmin kokenut häpeää enkä kompleksia koon suhteen kun oma vanha D-kuppi oli ihan mukava täyte sekin. Itseäni vain ärsytti laihdutuksen myötä venähtänyt rintojen muoto ja päätin tehdä asialle jotain. Kerranhan täällä vain eletään! Kropan eteen on tehty paljon duunia vuosien varrella mutta rinnat on ainoa osa johon treenaus ei auta.


Ovatko läheisesi huomanneet leikkauksen vaikutukseen sinuun (edelleen positiivisella tai negatiivisella tavalla)?

-Muutama hyvä ystävä, sisko ja oma mies on ollut vahvasti tukena tässä kaiken aikaa. Muille en ole asiasta edes puhunut. Vanha varustus ei saanut mua tuntemaan oloani epävarmaksi joten en usko oman itsetunnon muuttuneen mihinkään. Onnellisemmalta kuulemma kyllä vaikutan ja sitä kyllä olenkin.


Oletko koskaan katunut päätöstäsi vai tekisitkö sen uudelleen? Ja miten lähipiirisi on suhtautunut asiaan? Onko kauniiden rintojen katseet enemmän ärsyttänyt kuin imarrrellut?

-En ole tätä päätöstä katunut hetkeäkään ja tekisin kaiken samalla tavalla uudelleenkin. Valitsin juuri oikean kirurgin ja klinikan, oikean implanttimallin ja koon. Kukaan asiasta tietämätön ei ole huomannut mitään ja jos huomaa niin en usko että mua kenenkään katseet tai kyselyt haittaa. Kyllä naisena on saanut tottua muutenki rintojen tuijotteluun. Lähipiiri on ollu ihanasti tukena kaiken aikaa. Pari ystävää ihmetteli alkuun miksi ihmeessä haluan suuremmat rinnat kun olen aina omistanut suht kookkaat rinnat jo omastakin takaa. Kun selitin etä kyseessä on suurennuksen lisäksi kohotus ja kyse on mulle enemmänkin rintojen muokkauksesta, niin ymmärrystä alkoi tulla enemmän. Moni pienirintainen ystävä ei vain voi ymmärtää kuinka isommat rinnat muuttuu ajan myötä. Oma sisko ymmärsi ja tuki täysin.. Omataan samat tissigeenit ja sielläkin alkoi kohotusleikkauksen suunnittelu samantien. Muiden ihmisten mielipiteet mua ei edes kiinnosta, oma päätös ja valinta tämä on.

Suurin ja parhain tuki tässä kaikessa on kuitenkin ollut oma mies. Alusta saakka se on tsempannut mua ihan kympillä. Etsinyt kanssani täydellisiä kuvia halutusta lopputuloksesta, miettinyt kokoa ja mallia, ottanut selvää riskeistä ja valmistajista ja lukenut paljon kansainvälisiä tutkimuksia aiheesta. En mä itse edes olisi jaksanut nähdä tuota kaikkea vaivaa mutta olen siitä kovin kiitollinen. Kaiken lisäksi mieheni rahoitti tämän koko projektin mulle syntymäpäivälahjaksi. Paras lahja ikinä. <3

Vaikuttivatko suuremmat rinnat jollain lailla elämänlaatuusi, positiivisella tai negatiivisella tavalla?
Positiivisesti, ehdottomasti. Vaatteet istuu kauniimmin ja on kokonaisempi olo. Lähtökohtani oli varsin rinnaton, ja olin miettinyt leikkausta vuosikausia, joten ei ollut hetken päähänpisto. Kyllä naiselle rinnat kuuluu ja jos niiden puutteesta kärsii, kuten minä tein, niin kyllä leikkaus tuntui oikealta päätökseltä.
Ovatko läheisesi huomanneet leikkauksen vaikutukseen sinuun (edelleen positiivisella tai negatiivisella tavalla)?
Jotain positiivisia kommentteja tullut.
Oletko koskaan katunut päätöstäsi vai tekisitkö sen uudelleen?
En ole katunut. Välillä mietin, että toivottavasti ei tule komplikaatioita jatkossa tai rintasyöpää, jota ei implanttien takia huomata.
Ja miten lähipiirisi on suhtautunut asiaan? Harva tietää, mutta ne jotka tietävät ovat suhtautuneet myönteisesti.
Onko kauniiden rintojen katseet enemmän ärsyttänyt kuin imarrrellut?
En ole huomannut mitään erityisiä katseita. Rinnat ovat niin sopusuhtaiset vartaloon, ettei kerää ylimääräistä huomiota.

Ihmetyttää.. kirjoitti: Minulla itsellä on leikkaus vasta edessä, mutta on vähän samanlaista havaittavissa miehessäni kuin 300cc:n miehessäkin..
Olisikin kiva tietää muita kokemuksia miehistä, jotka eivät ole kovin innoissaan vaimonsa/tyttöystävänsä tulevista suuremmista rinnoista, eli muuttuuko mieli myöhemmin kun niinhin on mieskin jo tottunut vai jatkuuko sama jäyhä asenne?
Ei minun miehelläni ennen mitään isorintaisia naisia vastaan ole ollut, joten ihmettelenkin nyt miksi minun tulevat isot rinnat eivät kiinnosta...

Mun mies ei todellakaan ollut innostunut ajatuksesta, nyt kun yli ½ vuotta päätöksestä on kulunut, on hiljalleen alkanut lämmetä, mut lujille otti ja tosi monet riidat asian tiimoilta käytiin..

En oikein tiedä varsinaista syytä, mut vastusti ihan tosissaan. Hänen mielestään turhamaisuuden multihuipentuma.

Mun mies ei kans oo ollu kovinkaan innoissaan tissien suurennoksesta. Kun aloin asiasta, eli siis konsultaatioon menosta puhumaan, se oli ihan täysin vastaan. "Et mee sinne, et tarvi mitään isompia rintoja, se on ero jos teet sen, ei meillä ole rahaa sellaiseen jne"
Kävin konsultaatiossa vastusteluista huolimatta ja varasin ajan toimenpiteeseen. Kun mies huomasi, ettei voi estää niin sen asenne alkoi vähän pehmentyä: "Vanhatkin rinnat on ihan hyvät, ja jos kuitenkin menet leikkaukseen niin mene vasta muutaman vuoden kuluttua kun olet miettinyt asiaa. Laita nyt se raha vaikka moottoripyörään tai moottorikelkkaan, saat siitä paljon enemmän iloa."
Lopulta se oli jopa vähän kiinnostunut. Sanoi jopa, että odottaa jännityksellä millaiset rinnoista tulee. Nyt kun toimenpide on tehty, on se edelleen sitä mieltä, että vanhat rinnat oli ihan hyvät. Mutta myönsi se kuitenkin, että uudet tissit on aika näyttävät

Nyt on pakko tulla kysymään, että kuinka pian leikkauksen jälkeen tulivat ne vahvat positiiviset fiilikset?

Mulla vasta muutama päivä leikkauksesta. Odotin sitä kuin kuuta nousevaa, vuosia rinnoista haaveilleena. Nyt tuntuu, että tässäkö tämä nyt oli. Neljän seinän sisällä kipuilevana, ei voi tehdä mitään, rinnat jököttää paikallaan kuin palikat. Ei tässä nyt vielä ole kovin paljon nautiskeltu.

Ja tuohon Elan miehen mainitsemaan turhamaisuuden multihuipentumaan: Luojan kiitos mulla ei ole miestä, joka olisi tuon lohkaissut! Olis mies varmasti kalppinu hitoksee äkkiä sinne autotalliin ja startannu sen 3000 euron lisävaruteilla olevan autonsa ja ajanu sinne missä pippuri kasvaa .

Mä tunnen itseni ehjäksi, sellaiseksi ulkomuodoltani, kuin olen toivonut. Näytän sopusuhtaiselta ilman niitä ylitopattuja liivejä. Mieheni tykkää ja sanoo, vaikka piti entisistä tisseistäni, niin nämä näyttävät kuulemma niin kauniilta ja sellaisilta, jotka olen ansainnut.
Odotan vaan kovasti sitä, että nämä saavat lopullisen muodon ja pehmeyden, nythän nämä ovat (toivottavasti) kaikkea muuta, kuin mitä tulee olemaan.
Sitä en ole vielä sisäistänyt täysin, että nyt mä voin tilata sellaisiakin mekkoja ja paitoja, joiden kanssa ei käytetä rintaliivejä ja silti ne näyttää olevan naisen, ei pikkupojan päällä tai hengariin ripustettuja

Miikoo: Mulla meni semmonen reilu viikko että pystyin jollain tapaa nauttimaan näistä. Oli meinaan niin jäätävät kivut kans! Mä muistan kun mä itkin kivuissani ja mietin että voi hel..... ku olin tyhmä kun kävin leikkaukses ja otin netin auki ja katsoin hinnastoa että mitä maksaa implanttien poisottaminen. Olin jotenkin niin järkyttyny niistä kivuista ja siitä kun ne tissit jökötti kovina kaulan alla, enkä niissä tuskissa miettiny että ehkä nämä nyt tästä paranee ja laskeutuu kun vaan jaksaa odottaa. Noh onneksi en varaillu aikaa poisottamiseen! Nyt ei kävisi pienes mieleskää että semmosta tekisin.. on nämä vaan niin paljo paremmat ku mun luomut oli ja itsetunto sen myötä kasvanu reilusti. Ja mies tykkää kans kovasti näistä.

Kiitos kannustuksesta ja kommenteista!

Mä luulen, että olen tällä hetkellä tämän foorumin negatiivisin tyyppi. Mietin jo, että pitäskö alottaa ihan erillinen itkupotkunegaketju, kun käyn joka ketjussa purkamassa tätä paskaa oloa..

Mä tosin arvelinkin tällaisten fiilisten tuloa, koska oon yleisesti aika hidas sopeutumaan isoihin muutoksiin elämässä. Lasten syntymienkin jälkeen puhelin oli kuukauden äänettömällä, kun ahdisti. Joten nyt kun olen kehoni vanki ja suljettu neljän seinän sisälle, näytän homssuiselta eikä jääkaapissakaan ole mitään herkkuja, tuntuu että maailma kaatuu ja elämä meni ohi.

Pyydän siis anteeksi! Ja haluan jo nyt kiittää teitä kaikkia!! Olen saanut niin paljon kannustavaa viestiä, ja tää foorumi on muutoinkin ollut mun elämän keskipisteenä tän kuluneen viikon.

Miikoo...

Mulla oli ihan samoja fiiliksiä ja varsinkin kun kaikki ei ihan putkeen mennyt... Olin näistä haaveillut 13 vuotta ja kun olin tehnyt päätökseni, odotin leikkauspäivää kun kuuta nousevaa..

Kotiin tultuani tai itse asiassa jo sairaalassa olin aivan järkyttynyt... apua.. mitä ihmettä menin tekemään.. otin luonnottomat pallot tuohon rintalastalle

Kotona olin ihan maissa... sitten ystäväni (hänellä ei ole silikoni rintoja) ehdotti tätä foorumia ja kun tänne tulin ja olen myös saanut kannustusta ja osa on rauhoitellut minua, niin olen heille kaikille ikionnellinen

Olen siis rauhoittunut ja jo pidän rinnoistani, vaikka aluksi itkin sitä, että otin liian isot.. tänään jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, että ovat todella kauniit ja hän voi sanoa, että on ollut taitava kirurgi... ja erittäin sopivat kokooni nähden. Lääkäri sanoi myös, että harmillisen usein naiset ottavat ensin liian pienet implantit ja sitten niitä vaihdetaan.. tuli siis tänään oikein hyvä mieli ja kyllä jo tykkään kovasti uudesta minästäni...

Kallio: Hienoo kuulla, että säkin oot jo tyytyväinen rintoihis

Pelkästään positiivisia fiiliksiä leikkauksen jälkeen. Ainut varjopuoli oli se että joutui pitämään treeneistä taukoa. Mulle ei tullut mikään valtavan iso muutos eli kukaan ulkopuolinen ei ole huomannut mitään ja voin käyttää edelleen samoja vaatteita paitsi kaikki rintsikat ja bikinit menee vaihtoon. Lopputulos on tosi luonnollisen näköinen ja omannäköiseni mikä on pääasia.

Täällä myös pelkästään positiivisia fiiliksiä Leikkauksesta jo reilu 5kk aikaa ja tulos alkaa olla näkyvissä. Todella luonnolliset on ja ensimmäinen kylpyläreissukin takana enkä huomannut mitään tuijotuksia tms

Jännä juttu on se ettei täälläkään mies ole missään vaiheessa ollut innostunut uusista tisseistä. Toki on myöntänyt, että on paremmat kuin vanhat, mutta alkaa jo olla ilmeisesti melko kyllästynyt mun tissi-hypetyksiin...

Vaikutukset olivat positiiviset.
Itselläni oma rinnattomuuteni (olin täysin "lauta" ennen leikkauksta) vaikutti itsetuntooni rankasti. Ongelmat ovat lähtöisin jo teini-iästä, jolloin yllättäen huomasin että muille nuorille tytöille kasvoi rinnat - vaan ei minulle. Tietenkin minulle myös hudeltiin asiasta koulun käytävillä yläasteaikoina Ensimmäistä kertaa eksyin katselemaan operaation hintoja internetin ihmeelliseen maailmaan jo 15-vuotiaana. Ajatus kuitenkin jäi hautumaan täysi-ikäisyyden saavutettuanikin, sillä onhan leikkauksessa riskinsä ja nuorena henkilönä leikkaukseen menevänä ostan jokatapauksessa itseni lähes väistämättä leikkauskierteeseen (eivät ne implantit ikuisia ole). Tottakai kaikki silikonirintaiset ovat myös pinnallisia sekä tyhmiä bimboja, ja julkisuustyrkkyjä kuten kaikki tällä sivutolla tiedämme Pelkäsin siis suunnattomasti muiden ihmisten reaktioita mikäli tällaiseen silpomiseen ihan vain estetiikan tähden lähtisin. Lopulta ajan kanssa, ja pitkän parisuhteen päättyessä asiasta tuli ajankohtainen. En pystynyt vaihtamaan vaatteita naisten pukuhuoneessa, en pystynyt käymään uimahallissa, enkä myöskään pystynyt käyttämään rintaliivejä (kyllä, sellasia bombshell -mallisiakaan) tai bikineitä ilman silikonisia "kanafilemäisiä" irtotoppauksia tuntematta häpeää omasta vartalostani. Urheilurintaliivejä en luonnollisesti olisi voinut kuvitellakkaan käyttäväni liikuntaharratuksestani huolimatta. Viimeinen sinetti päätökselle lähteä leikattavaksi olikin sitten tuo ero. En nimittäin koskaan pystynyt olemaan rintamustilanteeni vuoksi luonnollisesti vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja asia todellakin nousi ihan uudella tapaa pinnalle kun tämä neiti lähti takaisin sinkkumarkkinoille. Leikkaus oli siis ennen eroakin jo suunnitteluasteella, mutta suunnitelmat vauhdittuivat sen myötä.

Kaikkeen tähän on leikkaus vaikuttanut. Tunnen itseni naiseksi ihan toisella tapaa kuin ennen. Vaihdan vaatteet siellä kuntosalin pukkarissa, käyn jopa suihkussa samalla reissulla. Voin mennä uimahalliin. Silikoniset irtotoppaukset eivät enää hierrä rinnanalusiani rakkuloille bombshell-liivien alla Ostan bikinit sillä perusteella mistä pidän, enkä sen perusteella mihin saan ängettyä ne toppaukseni niin ettei kukaan vaan huomaa. Ikuinen peittely ja piilottelu on päättynyt. Olen jopa saanut alulle uuden suhteen - ja ensimmäistä kertaa ilman kuukausien ajan kestäviä outoja tekosyitä miksi paitaa ei voi ottaa pois päältä. Ja tärkein: silikonit eivät tehneet minusta bimboa

Negatiivinen vaikutus kohdallani on ollut ainoastaan se, etten enää voi nukkua vatsallani. Se kun oli niin mukavaa. Kaikki hyvä kuitenkin peittoaa vatsallaan nukkumisen sata nolla ja näin ollen leikkaus oli minun kohdallani erittäin hyvä päätös.